Elämys: Extreme Team / Varjoliito

Elämyslahja Tampereella

""Tähän asti elämäni ikimuistoisin päivä on se päivä, kun täytin 40 vuotta. Ystäväni tulivat hakemaan minut aamuvarhaisella kotoani Turusta syntymäpäivän viettoon. Etukäteen minulle oli kerrottu vain, että lähdemme pienelle seikkailulle toiseen kaupunkiin ja mukaan tarvitsee ottaa illanviettoon sopivat vaatteet sekä lisäksi lenkkarit ja tuulitakki ulkoilma-aktiviteettia varten. Mitähän he ovat mahtaneet keksiä syntymäpäivälahjaksi tällä kertaa?

Pian minulle kerrottiin, että olemme matkalla Tampereelle syömään siipiä ja majoitus on varattu Ilves-hotellista. Minibussin kyydissä kaverini avasivat oluet, mutta minulle ja kuskille tarjottiin vain kylmää kokista. Tässä vaiheessa aavistin, että syntymäpäivälahja voisi olla jokin aktiviteetti, missä täytyy olla täysin selvin päin.

Mitähän Tampereella voisi olla? Kaverini tietävät, että pidän elämyksistä. Aloin kuumeisesti miettimään erilaisia lahjaideoita miehelle, joka on kokeillut elämänsä aikana kaikenlaista! Olen saanut aikasemmin elämyslahjaksi kartingajon, ralliautolla ajon, benjihypyn ja vaikka mitä muuta. Toivottavasti kaverini eivät ole ainakaan valinneet mitään virkkauskurssia tai muuta lällyä lahjaa, sillä pidän edelleen vauhdikkaista ja hurjista kokemuksista!

Saavuimme lopulta Näsijärven rantaan Santalahden elämyspuistoon. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme rantaan, jossa odotti mattamusta pakettiauto, jonka kylkeen oli maalattu iso liito-orava ja vieressä luki "Extreme Team Tampere". Myönnän, että tässä kohtaa alkoi kutkutella vatsanpohjassa ja alkoi isoakin miestä vähän jännittämään! Paikalla oli kuitenkin leppoisa ja rento tunnelma. Pakettiauton sisään oli rakennettu kotoisa huone, jossa oli kahvinkeitto menossa. Tero keskeytti kitaran soiton ja otti meidät vastaan sanoen "Tervetuloa varjoliidon tutustumiskurssille!" Myös toiset kouluttajat Eemeli ja Jarkko tulivat tervehtimään ja kertoivat, että tutustumiskurssiin sisältyy tandem-lento.

Voi veljet minkä lahjan pojat olivat keksineet! Enpä osannut arvata vaikka tästä lajista olenkin kuullut ja nähnyt liitimiä ilmassa Kanarian saarilla. Mutta miten ihmeessä se täällä Tampereella tapahtuu, kun täällä ei ole vuoria? Ehkä hyppäämme Näsinneulasta?

Jarkko kertoi, että meille on varattu tunti aikaa ja on syytä aloittaa valmistautuminen heti. Minulle puettiin pelastusliivit, kypärä ja varjoliitovaljaat. Toiseen käteeni sain GoPro-kameran, jolla voin ikuistaa tämän huikean kokemani elämyslahjan Tampereella. Pian minulle myös selvisi, että ilmaan lähdetäänkin moottoriveneellä hinaten. Kun hinaamalla saatu maksimikorkeus on saavutettu, irroitetaan hinausköysi liittimestä ja pilotin ohjaama vapaalento voi alkaa.

Ennen ilmaan lähtöä lennon kaikki vaiheet käytiin läpi useaan kertaan ja minua roikotettiin valjaiden varassa, jotta sain tuntuman, millaista valjaissa on istua. Yllätyin, miten mukava istuma-asento valjaissa oli, aivan kuin istuisi lasten turvaistuimessa tukevalla remmillä kiinni. Tuli tunne, että tästä ei putoa vahingossa.

Pilotin valjaat kiinnitettiin omiini ja valmistauduimme lähtöön. Kaverit toivottivat hyvää syntymäpäivää sekä hyvää matkaa ja siirtyivät taaemmas seuraamaan hankkimansa lahjan toteutumista. Vene lähti liikkeelle ja hinausköyden kiristyessä aloimme ottamaan askelia ja muutaman askeleen jälkeen olimmekin jo ilmassa. Korkeutta tuli yllättävän nopeasti ja hetkessä olimme Näsinneulaakin korkeammalla. WAU! Kuinka pieneltä ja niin kauniilta Tampere näyttikin yläilmoista! Kuulin vain tuulen suhinaa ja Eemelin rauhoittavan äänen. Vaikka minulla on korkeanpaikankammo ja olimme 700 metrin korkeudessa, en jostain syystä juurikaan pelännyt! Kaikki tuntui ja näytti niin ihmeelliseltä, mutta samalla rauhalliselta.

Tässä kohtaa päästimme veneen hinausköyden irti. "Tämähän tuntuu vielä paremmalta!", tuumin innoissani. Ja sitten oli lennon h-hetken aika. Pilotti aloitti G-voimia uhmaavien temppujen tekemisen. No nyt päästiin tämän lahjan kohokohtaan! Jossain vaiheessa tunsin, kuinka puristuin lujaa penkkiä vasten ja veri alkoi pakkautumaan varpaisiini. Tällaista en ole enne missään kokenut, en edes siinä hurjimmassa huvipuistolaitteessa. Sitten G-voima alkoi hitaasti hellittää ja hetkellisesti olimmekin täysin painottomassa tilassa. Jälleen kerran, WAU! Mikä tunne… Tunne, joka täytyy itse kokea.

Seuraavaksi pääsin itse ohjaamaan varjoliidintä Eemelin samalla ohjeistaessa. Kuinka siistiä! Ymmärsin heti, miksi tähän lajiin voi jäädä koukkuun. Lopuksi kaartelimme kerrostalojen päällä ja aloimme pikkuhiljaa tehdä laskua, jolloin Eemeli otti ohjaimet ja saattoi meidät rauhallisesti takaisin maan tasalle. Vitsit mikä fiilis! Tämä syntymäpäivälahja meni kyllä aivan nappiin. Aivan mahtava elämyslahja Tampereella ja lahjaidea, joka tulee varmasti itselläkin käyttöön. Kyllähän muidenkin pitää saada kokea tämä!

Lennon jälkeen sain kuvaamani videon samantien omaan puhelimeeni ja lähetin sen ystävilleni ja perheelleni. Hekin saivat aikamoiset kiksit, kun näkivät minut rahvaan miehen siellä kiljahtelemassa kuin pikkutyttö. Kiitin kavereitani ja pilotteja aivan upeasta lahjasta ja sen järjestämisestä. Mahtava kokemus, josta jäi mahtava muisto. Elämän eliksiiriä niin paljon, että harkinnassa itsenäisen pilotin kurssi.""

Elämyslahja Tampereella

""Tähän asti elämäni ikimuistoisin päivä on se päivä, kun täytin 40 vuotta. Ystäväni tulivat hakemaan minut aamuvarhaisella kotoani Turusta syntymäpäivän viettoon. Etukäteen minulle oli kerrottu vain, että lähdemme pienelle seikkailulle toiseen kaupunkiin ja mukaan tarvitsee ottaa illanviettoon sopivat vaatteet sekä lisäksi lenkkarit ja tuulitakki ulkoilma-aktiviteettia varten. Mitähän he ovat mahtaneet keksiä syntymäpäivälahjaksi tällä kertaa?

Pian minulle kerrottiin, että olemme matkalla Tampereelle syömään siipiä ja majoitus on varattu Ilves-hotellista. Minibussin kyydissä kaverini avasivat oluet, mutta minulle ja kuskille tarjottiin vain kylmää kokista. Tässä vaiheessa aavistin, että syntymäpäivälahja voisi olla jokin aktiviteetti, missä täytyy olla täysin selvin päin.

Mitähän Tampereella voisi olla? Kaverini tietävät, että pidän elämyksistä. Aloin kuumeisesti miettimään erilaisia lahjaideoita miehelle, joka on kokeillut elämänsä aikana kaikenlaista! Olen saanut aikasemmin elämyslahjaksi kartingajon, ralliautolla ajon, benjihypyn ja vaikka mitä muuta. Toivottavasti kaverini eivät ole ainakaan valinneet mitään virkkauskurssia tai muuta lällyä lahjaa, sillä pidän edelleen vauhdikkaista ja hurjista kokemuksista!

Saavuimme lopulta Näsijärven rantaan Santalahden elämyspuistoon. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme rantaan, jossa odotti mattamusta pakettiauto, jonka kylkeen oli maalattu iso liito-orava ja vieressä luki "Extreme Team Tampere". Myönnän, että tässä kohtaa alkoi kutkutella vatsanpohjassa ja alkoi isoakin miestä vähän jännittämään! Paikalla oli kuitenkin leppoisa ja rento tunnelma. Pakettiauton sisään oli rakennettu kotoisa huone, jossa oli kahvinkeitto menossa. Tero keskeytti kitaran soiton ja otti meidät vastaan sanoen "Tervetuloa varjoliidon tutustumiskurssille!" Myös toiset kouluttajat Eemeli ja Jarkko tulivat tervehtimään ja kertoivat, että tutustumiskurssiin sisältyy tandem-lento.

Voi veljet minkä lahjan pojat olivat keksineet! Enpä osannut arvata vaikka tästä lajista olenkin kuullut ja nähnyt liitimiä ilmassa Kanarian saarilla. Mutta miten ihmeessä se täällä Tampereella tapahtuu, kun täällä ei ole vuoria? Ehkä hyppäämme Näsinneulasta?

Jarkko kertoi, että meille on varattu tunti aikaa ja on syytä aloittaa valmistautuminen heti. Minulle puettiin pelastusliivit, kypärä ja varjoliitovaljaat. Toiseen käteeni sain GoPro-kameran, jolla voin ikuistaa tämän huikean kokemani elämyslahjan Tampereella. Pian minulle myös selvisi, että ilmaan lähdetäänkin moottoriveneellä hinaten. Kun hinaamalla saatu maksimikorkeus on saavutettu, irroitetaan hinausköysi liittimestä ja pilotin ohjaama vapaalento voi alkaa.

Ennen ilmaan lähtöä lennon kaikki vaiheet käytiin läpi useaan kertaan ja minua roikotettiin valjaiden varassa, jotta sain tuntuman, millaista valjaissa on istua. Yllätyin, miten mukava istuma-asento valjaissa oli, aivan kuin istuisi lasten turvaistuimessa tukevalla remmillä kiinni. Tuli tunne, että tästä ei putoa vahingossa.

Pilotin valjaat kiinnitettiin omiini ja valmistauduimme lähtöön. Kaverit toivottivat hyvää syntymäpäivää sekä hyvää matkaa ja siirtyivät taaemmas seuraamaan hankkimansa lahjan toteutumista. Vene lähti liikkeelle ja hinausköyden kiristyessä aloimme ottamaan askelia ja muutaman askeleen jälkeen olimmekin jo ilmassa. Korkeutta tuli yllättävän nopeasti ja hetkessä olimme Näsinneulaakin korkeammalla. WAU! Kuinka pieneltä ja niin kauniilta Tampere näyttikin yläilmoista! Kuulin vain tuulen suhinaa ja Eemelin rauhoittavan äänen. Vaikka minulla on korkeanpaikankammo ja olimme 700 metrin korkeudessa, en jostain syystä juurikaan pelännyt! Kaikki tuntui ja näytti niin ihmeelliseltä, mutta samalla rauhalliselta.

Tässä kohtaa päästimme veneen hinausköyden irti. "Tämähän tuntuu vielä paremmalta!", tuumin innoissani. Ja sitten oli lennon h-hetken aika. Pilotti aloitti G-voimia uhmaavien temppujen tekemisen. No nyt päästiin tämän lahjan kohokohtaan! Jossain vaiheessa tunsin, kuinka puristuin lujaa penkkiä vasten ja veri alkoi pakkautumaan varpaisiini. Tällaista en ole enne missään kokenut, en edes siinä hurjimmassa huvipuistolaitteessa. Sitten G-voima alkoi hitaasti hellittää ja hetkellisesti olimmekin täysin painottomassa tilassa. Jälleen kerran, WAU! Mikä tunne… Tunne, joka täytyy itse kokea.

Seuraavaksi pääsin itse ohjaamaan varjoliidintä Eemelin samalla ohjeistaessa. Kuinka siistiä! Ymmärsin heti, miksi tähän lajiin voi jäädä koukkuun. Lopuksi kaartelimme kerrostalojen päällä ja aloimme pikkuhiljaa tehdä laskua, jolloin Eemeli otti ohjaimet ja saattoi meidät rauhallisesti takaisin maan tasalle. Vitsit mikä fiilis! Tämä syntymäpäivälahja meni kyllä aivan nappiin. Aivan mahtava elämyslahja Tampereella ja lahjaidea, joka tulee varmasti itselläkin käyttöön. Kyllähän muidenkin pitää saada kokea tämä!

Lennon jälkeen sain kuvaamani videon samantien omaan puhelimeeni ja lähetin sen ystävilleni ja perheelleni. Hekin saivat aikamoiset kiksit, kun näkivät minut rahvaan miehen siellä kiljahtelemassa kuin pikkutyttö. Kiitin kavereitani ja pilotteja aivan upeasta lahjasta ja sen järjestämisestä. Mahtava kokemus, josta jäi mahtava muisto. Elämän eliksiiriä niin paljon, että harkinnassa itsenäisen pilotin kurssi.""