Tilaisuus Villa Sofia

Onnistunut Väitöskaronkka

"’Ihanteellinen karonkkapaikka minulle. Ennen kaikkea siinä loppuvaiheen kiireessä ja jännityksessä ja itse tilaisuuden juhlahumussa ihan parasta oli, että henkilökunnalla oli ammattitaitoinen kokemus ja näkemys järjestelyistä ja aikataulutuksesta. Tilaisuus suunniteltiin hyvin etukäteen ja se todella eteni suunnitelman mukaan ihan kuin itsestään. Kannatti kuunnella heidän vinkkejään. Yläkerran juhlasalit olivat katettuna ja koristeltuna vieläkin juhlavampia ja alakerran Holvitupa oli hämyvalossa tanssimusiikin soidessa vieläkin tunnelmallisempi kuin tutustumisvaiheessa. Monipuoliseen juhlintaan taipuva paikka. Kiitän ja suosittelen!’ Ritva, 13.3.2015

"

Kultakutri ja kaupunkimetsiköstä löydetty punainen tupa

"Muistatteko lapsuudesta tutun tarinan Kultakutrista ja kolmesta karhusta, siitä, miten metsään eksynyt tyttönen löysi sieltä pienen tuvan ja tuvasta kaikenlaista mukavaa, aina kolmea kokoa kutakin? Maaliskuisena iltana Koskipuiston läpi bussipysäkille juostessani muistin tuon sadun ja minua hymyilytti. Tunsin itseni tarinan Kultakutriksi, tytöksi, joka aikoinaan omaan metsäänsä eksyneenä löysi Tampereen. Rovaniemi oli ollut tytölle liian pieni, Helsinki taas aivan liian suuri, mutta Tampere - se oli juuri sopivan kokoinen.
Tampere on täydellisen kokoinen kaupunki, tekemistä ja kokemista riittää jokaiseen makuun. Minun oma makuni on juurikin maku - ruoka ja erilaiset kokemukset ravintoloissa mieleenpainuvien tarinoiden kanssa nautittuna. Mitä parempi tarina, sitä parempi ruoka, ja ah mitä ruokia olenkaan saanut kokea! Mutta huolimatta upeista ravintoloista, on kaikkein parasta kuitenkin hyvän ruoan tekeminen omalle iloiselle seurueelle aivan itse.

Siitä taitaa olla kuusi ja puoli vuotta aikaa, kun löysin tästä kaupunkimetsiköstä yhden pienen tuvan ja tuvasta kaikenlaista mukavaa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa tuolloin, työtehtäviini kuului kaiken muun mukana erilaisten tapahtumien järjestäminen, ja senpä takia firman tammikuussa vietetyt pikkujoulut jäivät nekin minun järjestettäväkseni. Aluksi olin tehtävästä hämilläni, en erityisemmin ole pikkujouluihminen sanan firmamerkityksessä. Mutta kun kerrankin pääsin itse päättämään mitä yritysjuhlissa tehtäisiin, innostuin asiasta oikeasti. Päätin tehdä juhlista itseni näköiset kun siihen kerrankin mahdollisuus tarjoutui, joten etsin Tampereelta kokkausopetusta tarjoavan paikan ja vein työkaverini sinne nauttimaan omista nautinnoistani, hyvästä ruoasta ja viinistä. Tilaisuus Villa Sofian provencelainen ilta viinimaisteluineen on ollut paras pikkujouluni ikinä. Ikioma Kultakutri -pikkujouluni: Ei liikaa viiniä, ei liian vähän viiniä vaan kaikkea juuuuuuri sopivasti.

Vuodet ja vuodenajat ovat sittemmin vaihtuneet, työpaikka ja työkaveritkin siinä sivussa, mutta rakkauteni ruokaan ei ole laantunut tippaakaan. Eikä unholaan ole jäänyt tuo kuuden vuoden takaisten pikkujoulujen pitopaikkakaan. Kun nyt kevätauringon myötä uusi mahdollisuus ilmaantui, piti sinne heti päästä uudelleen. Tällä kertaa Villa Sofiassa kokkailtiin työporukan kanssa italialaisissa tunnelmissa.

Tilaisuus Villa Sofian punainen kivitalo sijaitsee Tampereen Tammelassa. Se oli aikoinaan alueen puutalojen keskuudessa harvinaisuus, ainoa kivinen rakennus koko kaupunginosassa. Miksi, sitä ei tiedetä varmasti, mutta tarina kertoo talon omalle perheelleen ja kahdelle muulle perheelle 1920-luvulla rakentaneen miehen olleen muurarimestari, ja rakennusmateriaalin siksi puun sijasta kivi. Vuosia eripuolilla maailmaa asunut pariskunta osti huonossa kunnossa olleen ja jo purkutuomion saaneen talon Tampereen kaupungilta ja remontoi sen entisaikojen loistoonsa uudelleen. Oma koti pariskunnalle löytyi maatilalta kaupungin ulkopuolelta, joten Villa Sofiasta tuli juhlatalo, joka yhdistää isäntäparin elämän ja maailmalla vietetyt vuodet kotikaupunkiimme ruoan kautta.

Meille kaupunkilaisille Villa Sofian kaltaisen paikan olemassa olo on onni. Kenellä tahansa on mahdollisuus päästä nauttimaan tuon upean paikan hengestä ja opettelemaan kulttuurirajat rikkovaa kokkausta isäntien osaamista hyödyntäen omassa rauhassa omalla porukallaan. Ranskalaisen ja italialaisen menun lisäksi valittavina vaihtoehtoina on intialainen, vietnamilainen ja espanjalainen menu sekä menut Lähi-idästä tai lähiseudulta. Uutuutena ensi kesästä alkaen on tarjolla myös suomalaisuusteema. Suomalaisuutta on muuten yllättävän vähän tarjolla Tampereella - tai missään muuallakaan Suomessa.

Illalliseksi nautittavan ruoan valmistaminen yhdessä seurueen kanssa on vähän epäsuomalainen tapa, mutta oikeastaan se on puolikas koko ateriasta, oli illan menu sitten mistäpäin maailmaa tahansa. Villa Sofia tarjoaa ruokaa rakastaville mahdollisuuden tuohon ravintoloissa puuttumaan jäävään puolikkaaseen sen täydessä kukoistuksessa. Keittiöön leviävät tuoksut ja iloinen puheensorina luovat pohjaa tulevalle makunautinnolle. Valkopapukeitto ja grissinit... Pasta alla puttanesca, mozzarella-tomaattisalaatti... Haudutettua kananrintaa marsalakastikeessa, risotto al funghi ja jälkiruoaksi täyteläinen tiramisu. Voiko parempaa menua enää oikeastaan edes olla? Ei. Mmm!

Ruokamatka Villa Sofiassa kestää muutaman tunnin, mutta muisto siitä säilyy pitkään. Kaikki osallistuvat ruoan valmistukseen, kuka enemmän, kuka vähemmän aktiivisesti, jokainen juuri sopivasti omaan makuunsa. Kokkailijat saavat mukaansa esiliinat ja reseptit, joiden avulla valmistaa illan aikana opittua menua myös kotioloissa. Niklas-Salmisen pariskunnan rakentamat kokonaisuudet ovat sellaisia, joiden ainekset voi löytää mistä tahansa marketista mihin vuoden aikaan vain ja se on nerokasta. Kuuden vuoden takaista sipulikeittoreseptiä käytetään meidän kotikeittiössä edelleen. Eikä vähinten sen takia, että Herra K:n kanssa meistä kumpainenkin on saanut tahoillaan kokea Tilaisuus Villa Sofian makumatkan Provenceen emmekä kertakaikkaan vain voi sitä unohtaa.

Ruokahifistelijöiden mielestä Rainbow-pastasta, S-ryhmän sardiineista tai Pirkan tomaattimurskasta ei kukaan voi saada gourmet-ruokaa aikaiseksi, mutta Villa Sofiassa hifistelijätkin saavat yllättyä. Yksikään resepti ei ole ollut pettymys, ei yksikään. Ei liian helppoa, ei liian vaikeaa - juuri sopivaa kaikille meille erilaisille Kultakutreille ruoanlaittotaustaan katsomatta.

Kun keittiöstä siirrytään valmiiksi katettuun ruokapöytään, on hymy kaikkien huulilla. Onnistumisen tunne on päällimmäinen; yhdessä tekemisen ja yhdessä onnistumisen hyvä fiilis. Sen parempaa TYKY-päivää ei oikeastaan voi ollakaan, tällaiset jutut hitsaavat työporukkaa yhteen ja parantavat työkykyä enemmän kuin mitkään kauneushoidot ja kuntotestit. Kilistelyt ja kiitokset kavereille tulevat suusta ulos luontevasti ja pakottamatta. Ruoasta ja sen valmistamisesta jutellaan itse tehdyllä aterialla ilman että se on teennäistä arvostelemista tai nirppanokkaista virheiden etsimistä.

Kaikissa työpaikoissa ja työyhteisöissä mukava yhdessä olo ei ole tavallista, mutta meillä onneksi on. Pidän löytämästäni "tuvasta" ja pidän omasta työpaikastani, joka ei ole liian suuri, ei liian pieni vaan juuri sopivan mukava. Aivan niin kuin Villa Sofiakin: Ei liian jäykkä tai pönöttävä, ei liian rento tai kulunut vaan juuri täydellinen kokemus mahtavine tarinoineen ja kertakaikkisen upeine ruokineen.

Lämmin kiitos taas yhdestä makumatkasta, Tilaisuus Villa Sofia ja Heini Niklas-Salminen!'

-Eeva-Maria-
http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/"

Minkä väristä on rakkaus?

"Kun maassa on vielä paksu valkoinen hanki ja pakkanen paukkuu öisin talvisissa lukemissa, on toisilla jo mielessä kesä, aurinko ja iloiset juhlat. Morsiamet istuvat pöytiensä ääressä ja haaveilevat. Tai oikeastaan eivät enää vain haaveile vaan ovat täyttä häkää toteuttamassa haaveitaan. Listaavat, vertailevat, googlaavat ja soittelevat mahdollisia varauksiaan, tarkastavat messutarjontaa ja etsivät täydellistä pukua, täydellistä kirkkoa, täydellistä hääpaikkaa ja täydellistä menua. Teemasta, väristä ja kukista käydään kiivasta mietintää. Toiset uskovat puhtaaseen, lumivalkoiseen rakkauteen. Toisille rakkaus on hempeää pinkkiä, toisille syvää viininpunaista. Joillekin tuoretta, raikasta, keväisen vihreää. Viime keväänä näihin aikoihin keittiömme pöydälle ilmestyi Herra K:n muistilappu, jossa oli alekkain lista liian pitkään tekemättöminä olleita asioita: Auton korjaus, ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihto, saunan oven öljyäminen ja häät. Tuossa järjestyksessä.

Toisille parasta häissä on vähintään vuoden kestävät suunnittelu- ja askartelutalkoot, kaikki se juhlaa edeltävä aika, kun ystävien kanssa väkerretään kutsuja ja koristeita, karkkeja, ohjelmia ja ohjeita, ja mietitään liinoja, kynttilöitä, kukkalaitteita ja valokuvatauluja täydellistä päivää varten. Kaikki hääparit eivät kuitenkaan halua rakentaa juhlia alusta saakka itse, eikä kaiken itsetekeminen yllättäen aina ole budjetillisestikaan järkevää. Juhlapaikkoja vertaillessa on tärkeää huomioida mitä kaikkea hinta pitää sisällään. Toisessa paikassa hinta on vain tilavuokra ilman kalusteita, musiikkivälineitä, liinoja, astioita, ruokaa tai kukkasia, kun taas toisessa paikassa hintaan sisältyy kaikki mahdollinen. Pienistä puroista kasvaa iso virta, itsetekemisessäkin. Me Herra K:n kanssa emme halunneet askartelu-, rakentelu- ja järjestelyrumbaa. Omana päivänämme me päädyimme täydelliseen paikkaan täydellisellä ruoalla ja täydellisellä palvelulla, johon kuului viinejä ja konjakkeja lukuunottamatta aivan kaikki. Muu saikin sitten olla ihanan epätäydellistä, juuri niin kuin elämä on. Päivästä tuli meidän näköinen, päivä, joka mukavuudellaan ja hauskuudellaan ei muuttanut yhtään mitään - kaikki kun oli jo sellaisenaan täydellisen hyvä.

Vaaleanpunainen kivitalo keskellä Puutammelaa on vanha tuttavuus. Se oli aikoinaan alueen puutalojen keskuudessa harvinaisuus, ainoa kivinen rakennus koko kaupunginosassa. Miksi, sitä ei tiedetä varmasti, mutta tarina kertoo talon omalle perheelleen ja kahdelle muulle perheelle 1920-luvulla rakentaneen miehen olleen muurarimestari, ja rakennusmateriaalin siksi puun sijasta kivi. Vuosia eripuolilla maailmaa asunut pariskunta osti huonossa kunnossa olleen ja jo purkutuomion saaneen talon Tampereen kaupungilta ja remontoi sen entisaikojen loistoonsa uudelleen. Koti pariskunnalle löytyi maatilalta kaupungin ulkopuolelta, joten Villa Sofiasta tuli juhlatalo, joka yhdistää isäntäparin elämän ja maailmalla vietetyt vuodet kotikaupunkiimme ruoan kautta. Siellä me olemme Herra K:n kanssa molemmat viettäneet mukavia hetkiä ja sinne me haluamme palata takaisin vielä kerran, yhdessä, ystäviemme kanssa. Tilaisuus Villa Sofiassa hoitui yhdellä sähköpostiviestillä ja yhdellä suunnittelukäynnillä kaikki: Todella hyvä ruoka hääkakkuineen, kattaus koristeineen, pöytäkukat sekä hääparin ja sulhaspoikien kukat ja valokuvauspaikkakin. Vaikka Villa Sofian hengessä haaveilimme ensin häistä, joissa ruoka kokattaisiin vieraiden kanssa yhdessä ennen ateriointia, päädymme lapsivieraspaljouden takia perinteiseen juhlatapaan ja valitsemme päivän ohjelmaan ruoanlaiton sijasta kaksi muuta rakkauttamme, stand-up-komiikan ja livemusiikin.

Kolmesalisessa yläkerrassa pitkä pöytä jatkuu läpi vanhojen puisten pariovien. Seisovasta pöydästä haetaan alku-, pää- ja jälkiruoka, hääkakun kanssa nautitaan kahvit ja konjakit. Koko talo on meidän käytössämme, alakerran tiiliholvikaton alla aukeaa baari ja tanssiluola päivällisen jälkeen. Ulkona paistaa toukokuinen aurinko, korkealla aidalla ylimääräisiltä katseilta suojattu kaunis piha valkoisine penkkeineen ja pöytineen vihertää jo. Lapset purkavat ylimääräistä energiaansa juoksemalla puiden alla, seinustalla on kahdet lastenvaunut päiväunilla olevine matkustajineen. Tuota päivää on mukava muistella. Keväinen kesä, aurinko, hymyilevät ihmiset - kaunis pieni puutarha, joka kruunasi juhlapaikan. Kaupungissa on hyvin vähän juhlapaikkoja, joissa olisi minkäänlaista pihaa käytettävissä. Monesta paikasta pääsee kyllä ulos kadulle tai parkkipaikalle, mutta jos juhlaan on kutsuttu mukaan lapsia, ei vilkkaasti liikennöityjen katujen läheisyys tunnu turvalliselta.

Kirkko yhteisen työmatkan varrelta, kampaaja se sama, joka kampaa meidät muutenkin, pappi tuttu entisestä työpaikasta ja nykyinen työkaveri nouseva tähti stand-up -komiikassa. Jos olette järjestämässä juhlia tulevalle vuodelle, suosittelen lämpimästi tutustumaan Tilaisuus Villa Sofian mahdollisuuksiin ja kurkkaamaan Koomikkopappi Sampsa Simpasen sivut. Kerran vielä kiitos Villa Sofian Heinille ja Petralle, ja iso kiitos Sampsalle. Kun on pitkään tykännyt käydä kuuntelemassa erilaisia koomikoita, oli unohtumaton kokemus olla stand-up-keikan keskipisteenä ja vinoilun kohteena. Koomikkopappi sopii jutuillaan hääjuhlaan, äärimmäisellä ammattitaidolla muokatut ja esitetyt jutut todella kaikki jollain tavalla liittyivät meihin ja käsillä olevaan juhlaan sukulaisineen.

http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/"