Svidja Venue

Aurinko siivilöityi lehtipuiden lomasta, kun vieraat saapuivat Suitian kartanolinnan puutarhaan. Ilmassa tuoksui kesä, ruusut kukkivat täydessä loistossaan ja linnan jykevät kiviseinät loivat taustalle arvokkaan tunnelman. Alkumaljat kilisivät kristallilaseissa, ja hymyilevät katseet kohtasivat onnellisen hääparin, joka seisoi kukkakoristeisen kaaren alla. Kaikki oli kuin suoraan sadusta.

Puutarhan tunnelma oli juhlava mutta rento, linnut lauloivat hiljaisesti ja pieni tuulenvire piti ilman lempeän viileänä. Maljapuheiden jälkeen seurue siirtyi kohti varsinaista juhlatilaa – vanhaa kivistä salia, jonka ovet avautuivat kohti aurinkoa, ikään kuin kutsuen sisäänsä.

Tilaan astuessaan vieraat hiljentyivät hetkeksi – katseet kiersivät ikkunoissa, joista tulvi luonnonvaloa sisään. Kiviseinät, joiden paksuus oli lähes metrin, pitivät lämmön tasaisena ja loivat turvallisen, lähes linnamaisen tunnelman. Akustiikka oli hämmästyttävä: jokainen puhe, soitto ja nauru täytti tilan kauniisti ilman kaiuntaa. Salissa oli runsaasti tilaa tanssille, yhteiselle illalliselle ja hääohjelmalle, ja silti se tuntui kodikkaalta – juuri oikealta paikalta juhlistaa rakkautta.

Ilta eteni musiikin, naurun ja herkullisen ruoan siivittämänä. Paksut kiviseinät pitivät ulkomaailman loitolla, ja juhlatunnelma syveni yöhön. Kun ensimmäiset tanssiaskeleet otettiin kynttilänvalossa, oli selvää, että tästä päivästä tulisi muisto, joka kantaisi koko elämän ajan – hääpäivä, jossa historia, luonto ja rakkaus sulautuivat yhdeksi ikimuistoiseksi kokonaisuudeksi.